Laskeskelin tos et mulla olis 100 kynsilakkaa plus päälyslakat, aluslakat yms ja semmoset joita en oo viel kokeillut. Et jos joku tarvii yhden kerran lakkaukseen jotain värii nii kannattaa ehk kysyä onko mulla semmost värii :')
Plus joku on ehkä saattanu huomata entisten postauksen kadon, piilotin kaikki semmoset vanhat merkinnät joitten kuvat sillon yhdes vaihees hävisivät
Tiiättekö sen tunteen ku et jaksais vaan jotain henkilöö, mut se vaa roikkuu sussa kiinni?
Välil huomaa sen, et miten ihan pienetki asiat saa sut palaamaan siihen fiilikseen mikä oli sillon aikasemmin. Siihen fiilikseen et mikään ei kiinnosta, tunnu yhtää miltään, ku ei vaan jaksais enää hymyillä eikä nousta ylös kohtaamaan seuraavaa päivää ja mitä se tuo tullessaan.
Se et muut ei ehkä ees huomaa miten niitten ihan huomaamattomat teot voi satuttaa ihan hirveesti, vaikka ne olis sille toiselle ihan normaaleja. Mut silti se, et vaikka puhuu sille toiselle enemmän ku mulle, sattuu ihan sairaan paljon.
Mut hei, mä oon käyny jo pohjalla ja sieltä pikku hiljaa kavutaan aina vaa ylöspäi, mut ei se helppoo kumminkaa oo. Välil vaa tuntuu et jotkut ei tajuu miten hidasta se paraneminen on, kui vaikeeta se on nousta sieltä kuilun pohjalta ja vaan odottaa koko ajan millon joku sut taas tönäsee sinne ja joudut alottaa kipuamisen uudestaan.
Kui paljon sun tekis mieli palata taas niihin vanhoihin tapoihin, jotka tuntu sillo auttavan, mut ei. Mä oon vahva, en mä enää haluu joutuu siihen kierteeseen.
Mut en mä haluu puhua, se sattuu viel enemmän. Se ku sut istutetaan psykologin tuoliin ja et saa lähtee sielt pois. Kuulet vaa kellon tikityksen ja kui hiljasta koko huonees on. Istuttuas tuolissa tunnin puhumatta tai puhuen, niin saat vasta lähtee. Kui pahalta se tuntuu ku joku kattoo sua luullen ymmärtävänsä mikä auttaa, luulee osaavansa korjata sut helposti.
Mut se paraneminen vaatii vaan aikaa. Ajan kanssa haavat pikku hiljaa umpeutuu ja olo helpottuu. Mut ei niitä asioita unohda koskaan. Ei koskaan. Ku joku korottaa ääntä vihasesti, sulle tulee aina mieleen se, ku joku huutaa sulle päi naamaa et sä et ansaitse elää. Et mä en oo minkää arvone, häivy täältä.
Sit vaan maski naamalle ja ollaan ku mitää ei olis koskaan tapahtunukaan. Kun kerran sen maskin pukee naamalleen, ni sitä on aika vaikee ottaa enää pois. Se on suoraansanottuna helvetin vaikeeta. Sulle sanotaan kaikkee, susta puhutaan kaikkee seläntakana, mut sä et välitä. Tai sä oikeestaan esität ettet sä välitä. Mut oikeesti se sattuu ihan hirveesti ku kuulee jonkun sanovan jolleki toiselle ettei haluu sua niiden ryhmään.
Onneks tästä maailmasta pakeneminen on helppoo. Voi vaa sulkee silmät, laittaa musiikit täysille, käpertyä peiton alle ja kuvitella olevas jossai muualla, jossai ihanassa paikassa missä mikää ei oo huonosti. Kuvitella ittes olevan vaa nii pieni, ettei kukaan sua löydä tai voi satuttaa.
Takerrut niihin ystäviis niin tiukasti ku voit, niihin joiden tiedät pitävän sut pinnalla niin kauan kunnes pystyt ite hengittää lopulta ite etkä vajoo enää pohjalle asti.
Mulle nää turvapylväät on ollu Eve, Essi ja Jari.
Even kanssa mä oon kokenut tän kaiken läpi ja en tiiä miten olisin selvinny ilman häntä siitä ajasta läpi. Siitä ku tuntu et kaikki seinät kaatuu päälle ja et pysty enää hengittää.
Mä tiedän et Essi pitää mut pinnalla, et pystyn hengittää vaik mitä kävis. Mä tiedän et Essi kestää tän maailman pahuudet paremmin kun mä ja sen takii uskallan turvautuu häneen.
En tiiä miten olisin selvinny ilman Jarin neuvoja, hänen tukee välillä keskellä yötäki. Kui lohduttavaa se on et on joku oikeesti viisas henkilö ystävänä.
Mä tiedän et en tuu nukkumaan tänä yönä. Palaan kumminki taas unissa menneeseen. Mä en oo pystyny nukkuu enää niiku sillo ennen, en oo voinu viiteen vuoteen.
Tää on rankkaa, mut kyl mä selviin. Onhan mul siivet joil lentää ain turvaan.
Tiistaina vähän leikittiin 4H:ssa saippuamassalla ja mulla oli vähän tylsää kun ottelin itestäni kuvii.
Torstaina mentiin sit Tallinnaan~
Kannella tuuli vähän. :( En ollu ilonen oikeesti. Piti vaan esittää et ei haittaa vaik hiukset on silmillä ja silmät vuotaa :(
Tallinna on musta ihan nätti kaupunki, varsinkin Vanhakaupunki, muttakun ei enää niin innosta kierrellä Tallinnassa kun ollaan käyty siellä niin monta kertaa. Yhdessä vaiheessa käytiin Tallinnassa vähintään kerran vuodessa monen vuoden ajan.
Om nom, hyvää ruokaa
Taas näitä tuurikuvia. Olin ottaa nättiä taivaskuvaa ja kappas, lokki lentää kuvaan. Ei oo eka kerta kun jotain lentää kuvaan ku oon ottamassa kuvii. (Mm. Tiinan kenkä)
Parit ostokset~ Kenkiä, kynsilakkoi ja konadin laattoja. Oliskohan laatat ollu m8, m45 ja m50?
Tänään sit olin kuvailemassa Heppakerhoo ja niitä söpöi heposii joita ne talutteli. Suomenhevonen(?) on Mimi ja sit eestinponi on Fiat. (Fiat on tuo tummempi)
Koska heppatyttöilin nii piti laittaa hiuksetkin kiinni ja vähä leikkiä lapsosteni kanssa peilin edessä <3 Kohta Canon perheeseeseen liittynee 7D <3 Tosin sitten 1000D lähtenee uudelle omistajalle jatkamaan elämäänsä onnellisesti eteenpäin :)
Ah, maanantaina pääsee taas dataamaan koulun mäkeillä <3 Mulla on ollut niitä jo ikävä <3 Ainoa syy minkä takia kaipaan kouluun on ne supernopeat koneet joilla on kivasti photoshop <3 Oman trialini viimeinen päivä on tänään menossa :( Sitten jos kotona haluu muokkailla kuvia niin pitää käyttää taas photofiltree. :( Onneks koulussa on sen verran vapaamuotoista tuo opiskelu et pystyy tunneillakin leikkimään photoshopilla.
ps. Nii miks musta tuntuu et mun tän jakson oppimispäiväkirja on tosi pitkä? Oon saanu tehtyy sille jopa oman tiedoston ! Wow. Ja muutenki tää opiskelu o sujunu lomalla tosi hyvin, hyvin oon kirjottanu esimerkiks sen ruotsin aineen :)) Siitä on mm. otsikko tehty :)
Blondeus iski ja mahdollisuus ihaniin pitkiin hiuksiin silloin kun ne haluaa.
Samalla sitten tuli tehtyä vähän suunnitelmia joulukuulle josta saatte ehkä sitten vähän lähempänä kuulla lisää. Plus keskiviikkona pitäis mennä vähän jatkamaan suunnittelua ja tapaa muita tähän liittyviä tyyppejä.
Mun alkuloma on menny aikalailla nukkuessa ja dataillessa, mun kultipupu tuli kotiin viime viikolla ja siihe vaihdettii emolevy, muttah... Netti ei vieläkään toimi :( En sit tiiä mikä mun konees on vikana ku tota emolevyy ne epäili ekana mut kokeili ekana vaihtaa muistikamman ja ei korjaantunu ja sit ne vaihto emolevynki. :(
Että mä kaipaanki koulun mäkkei ku ne sentää toimii nopeesti eikä lagaa tai tee omia muokkauksii kuviin. Ja niil sentää toimii facebook.
Onneks mun vanhempien kone sentää toimii, tosin lagailee ihan kivasti. Ja täs o sentää photoshopin trial versio, tosin enää 6 päivän ajan.
Henna oli loistava keilaamaan, mut hänen pallon siirtoyritykset ajatusten voimalla ei oikei onnistunu
Käytiin siis torstaina keilaa osan luokkalaiste kans, olin aika pro kun vieressä istui oma private opettaja joka muistutti vähän väliä että ranne suorana, tähtää nuolien väliin ymsyms. Mut hei, mä voitin eli oon pro keilaaja. Mua vaan jäi harmittaa et en kerenny keilaa yhtä montaa kierrosta kun Susannah nii hävisin pisteis hänelle :(( Keilasin tokas eräs 7 kertaa ja Susannah kerkes 10 kertaa :( Mut hävisin vaa tyylii 15 pisteel. Yhyy. Ja Susannah keilas viereisel radal
Iha normi päivä hengaa aulassa ja kirjotella taululle. ps. Kelläs alko loma nyt Essi ;)
Kuvailtiin salis kaikkee jännää.
Hierontapalvelu Viivi
Viivin kampaamo käsittelyn jälkeen tuloksena on vihainen Kiltakunnan (eli oppilaskunnan) hallituksen sihteeri, jonka timanttipelin pelaamista häirittiin. Oon nykyää sihteeri ja kaikki isot jehutha pettää vaimojaan/miehiään sihteerie kans, eli mähä voin nyt niiku virallisesti iskee varattui henkilöitä?
