torstai 12. huhtikuuta 2012

laserlights


Olen huomannut että minulla ei ole enää elämää koulun ulkopuolella. Istun mielummin kotona nukkumassa kuin lähden enää 10 tunnin koulussa olon jälkeen kaupunkiin tai muuallekaan hengaamaan. Kohta vuosi kuljettu n. 40 kilometrin koulumatkaa ja huomaa pikkuhiljaa miten raskasta se oikeasti on. 


Väsymyksestä johtuva fiksuus on koulussa usein huomattavissa hienoista mallikuvista. Photobooth on myös mahtava väline, sillä saa viihdytettyä itseään ja muita ryhmätyötä tehdessä. Kaikkein hienoimmat kaverikuvat syntyvät sillä, tosin eivät ole paraslaatuisia. 


Meidän luokalla on yllättävän hyvä yhteishenki. Tai ainakin osalla porukkaa. Meidän tiimi ainakin keskiviikkona toimi todella hyvin. 


Asiasta kukkaruukkuun. Tänään on paistanut aurinko ja on lämmintä. Ja olen tänään taas mahdollisesti matematiikan ihmelapsi. Fyysikko vailla vertaa. Kielinero ilman kielioppia. Opettajat oikeasti varmana rakastaa minua. Omistan mm. viivottimen. Joka on aina kotona, mutta onneksi kaverilla on viivotin. 
Teoriani ovat myös maailmanparhaita. Otetaan nyt esimerkkinä tämä aurinkojuttu. Puhuttiin jotain näkemisestä ja siitä, että kyllähän ihminen näkee auringonkin vaikka se on miljoonien kilometrien päässä. Minä sitten matematiikan ihmelapsena päättelin, että se näkeminen riippuu ihan kohteen koosta, ei me nähtäisi kuuta niin isona kun aurinko jos se olisi auringon vieressä, koska kuu on miljoona kertaa pienenpi kuin aurinko. Fiksua. 


Maailmanvalloitus suunnitelmatkin ovat vielä kesken. Niitä olen saanut miettiä koulussa aina ihan vapaasti, nytkin pitäisi opiskella mutta mielummin mietin maailmanvalloitusta. Olisin varmasti maailman paras diktaattori. 


Olen myös ahkera opiskelija, kuten varmaan monet ovat huomanneet. Ei jaksaisi opiskella ja tekisi välillä mieli vaan lähteä oppisopimuksella kouluttautumaan, mutta kun kerta olen päässyt opiskelemaan niin ei kehtaa lopettaa. Ja koska en ole quitter.

En ole iloinen opiskelija. Ja tuona päivänä päivää piristi ihana H&M:n miesmyyjä, joka selitti innoissaan minulle jotain luonnonpuuvillasta(?)

ps. Jos minua ei oteta Desuconiin kuvaamaan, niin sinne en sitten ole menossa. Kannattaisi alkaa lahjoa päättäjiä että minut siellä näkee. Mutta toisaalta, jos pääsen Desuun töihin niin taidan joutua cossaamaan pitkästä aikaa, vähän on semmoista puhetta joskus ollut.
pps. Kesän lopussa Ranska taitaapi kutsua. Voisi uusia passin.

Ei kommentteja: